HEPSANKEIKKA
(säv. Vesa Vigman,
san. Kaisa Saari)

Kun liityn kulkueeseen narrien hilpeiden
kun nauran kera kevään ja uunilintujen
Ei murheet mieltä paina nyt,
on rakkaus jälleen syttynyt
Kuin tiuku hopeinen mun sydänalassani soi

Vain nauru helähdellen jakelen rukkaset
ja lanteet keinahdellen mä suikkaan suukkoset
Ei muistu murheet mieleeni,
sain ritarin taas viereeni
Kuin tiuku hopeinen mun sydänalassani soi

Ei kiire ole mulla rynnätä miehelään
vaan antaa miesten tulla luo hepsankeikan tään
Ei muistu murheet mieleeni,
sain soittopojan viereeni
Kuin tiuku hopeinen mun sydänalassani soi

Minusta vielä joskus hyvän vaimon joku saa
mut siihen asti kuljen harjoittellen aina vaan
Siis tanssi tänään kanssani
niin pääset yöksi viereeni
Kuin tiuku hopeinen mun sydänalassani soi

>>Alkuun...

ISÄN TUOMIO
(säv. Vesa Vigman,
san. Kaisa Saari)

Neito kaunis niityllä kerran
kohtas nuoren ritarin
Leiskui lempensä hetken verran
se kestä ei, ties’ kumpikin

Sanoi isä neidolle viimein
aikas mennä on naimisiin
Miksi meillä on niin kova kiire,
kenet minulle valitsit?

Arvon herran Hämeenmaasta
sinulle, tytär valitsin
Mutta näyttää kuin kantaisit lasta,
valinnan teit siis itsekin!

Kuolet kuin portto hirsipuussa,
palat kuin noita rovion
Jousella ammun kuin kyyhkyn puusta,
nuori elämäs ohitse on

Ja silloin kuin henkäys paikalle tuli
suru mustassa viitassaan
Rakkauden ilot kuin lumi suli
ja vei neidon mukanaan

>>Alkuun...

KAKSI KORPPIA
(säv. & san. skotlantilainen trad.,
suom. Tapio Mattlar)

Kun kerran kuljin yksinäin
niin kahden korpin viereen jäin
ja kysyvän toisen silloin kuulin
mistäpä löytäisimme ruokaa taas
illaksi maukkaan haaskan taas

Niin toinen vastaa innoissaan:
on tuore ruumis rannalla
yks’ ritari äsken siellä piestiin
tietävät sen vain hänen koiransa
morsiamensa ja haukkansa

On koira mennyt jo metsälle
ja haukka noussut on siivilleen
on ritari toinen morsiamella
niinpä me voimme syödä rannalla
nokkia miestä rauhassa

Voit alkaa hänen sääristään
tai sinisistä silmistään
ja kiharat hiukset voimme käyttää
pesäämme pehmusteeksi lennättää
pesäämme niillä lämmittää

Näin maatui uljas ritari
vain laulu säilyi muistoksi
ja paljaaksi luut kun joskus jäävät
tuuli vain niissä hiljaa valittaa
tuuli jäi häntä suremaan

>>Alkuun...

KAUNIS NEITO
(säv. & san. norjalainen trad.
suom. Tapio Mattlar)

Yks’ neito kaunis Norjan maan vuorelle kiipesi
ja näki hienon purjelaivan saapuvan
kreivejä kyyditsi

Kreiveistä nuorin ihastui kauniiseen neitoseen
hän otti kultasormuksen pois sormestaan
ja antoi neidolle

Tuo neito oli luvattu jo kerran toiselle
vaan poika oli matkustanut kauas pois
jäi neito yksikseen

Kun poika kuuli kreivistä hän kovin huolestui
ja laittautuikin pian paluumatkalle
tuon rakkaimpansa luo

Vaan nuoren kreivin morsioksi neito puettiin
ja takaisin kun poika saapui neidon luo
jo häitä juhlittiin

Häätaloon marssi poika, pyysi tanssiin morsion
niin kalman kalpeaksi neito kauhistui
kun pojan tunsi tuon

"Oi miksi olet kalpea" jo poika kyseli
"Kun minulle on kerrottu et’ kuolema
jo sinut korjasi"

"Vai niin on täällä kerrottu, et’ kuulun tuonelaan
No, ennen aamunkoittoa saat nähdäkin
jo minut kuolleena"

Niin poika meni kammariin ja oven lukitsi
hän tiimalasin laittoi viereen pöydälle
aikansa vahdiksi

Kun hiekka oli valunut, jo aamu läheni
niin otti hienon miekkansa ja syömmensä
hän sillä lävisti

Nyt kuulkaa kaikki neitoset ja sinä ystäväin:
ei kahta pidä rakastaa, ei milloinkaan
se suruun päättyy näin

>>Alkuun...

KERSKAAVA KUNINGAS
(säv. Vesa Vigman, san. Kaisa Saari)

Tanssiaiskutsun sain linnaan kuninkaan:
"Lähdössä juuri oon kauas sotimaan!
Yksin en tahtoisi sotaa aloittaa" - Kutsun sain.

Tanssiaiskutsun sain linnaan kuninkaan:
"Vihollinen hyökkäsi - sen taisin nujertaa!
Yksin en tahtoisi sitä juhlistaa!" - Kutsun sain.

Tanssiaiskutsun sain linnaan kuninkaan:
"Valtaisan voiton sain, sitä juhlitaan!
Yksin en tahtoisi maljaa kohottaa!" - Kutsun sain.

Tanssiaiskutsun sain linnaan kuninkaan:
"Rampoja, rujoja on kaikki sotilaas!
Ken ritareistasi neidot tanssittaa?" - Kutsun sain.

Tanssiaiskutsun sain linnaan kuninkaan:
"Itsekin neidot voin toki tanssittaa!
Leikari valmiina on jo soittamaan!" - Kutsun sain.

Hautajaiskutsun sain linnaan kuninkaan:
"Hengetön kuningas hautaan puetaan.
Ei taistot pystyneet häntä kaatamaan!" - Kutsun sain.

Tanssivat tyttöset kuoloon kaatoivat
Viehkeät neitoset häntä saattoivat
Juhlien kuningas vietiin poveen maan - Kutsun sai!

>>Alkuun...

KOULULAISMURHAAJA
(säv. & san. trad., suom. Tapio Mattlar)

Mistäs tähän aikaan yöstä
saavut rakas poikani?
Saavun Pariisista, äiti,
koulustani suuresta
Kuulen satakielen laulun
yössä ihmeen ihanan

Nytpäs taidat valehdella
tyttös luota tulet taas
Oi jos hänen sydämensä
joku mulle kantaisi
Kuulen . . .

Mitäs antaisit, oi äiti,
sydämen jos sulle tuon?
Annan paidan valkoisen
ja rahaa täynnä kukkaron
Kuulen . . .

Niin hän meni tytön luokse
heti tuona iltana
Kun hän saapui talon luo
jo kello keskiyötä löi
Kuulen . . .

Niin hän tarttui tytön käteen
hänet metsään johdatti
Otti esiin miekkansa
ja tytön hengen sillä vei
Kuulen . . .

Kuolleen tytön sitten laittoi
pensaan juureen makaamaan
Otti hänen sydämensä
paidan sisään kätki sen
Kuulen . . .

Katso julma äitini
on tässä sydän rakkaani
Äiti vastas: valehtelet
lampaan sydän on se vain
Kuulen . . .

Tulkoot vuoret päälleni
jos totta ei oo sanani
Murhannut oon rakkaani
ja ansaitsen vain kuoleman
Kuulen . . .

>>Alkuun...

KUNNON MIES
(säv. & san. trad., suom. Tapio Mattlar)

Meidän hyvä herttuamme, hallitsija paikallaan
tusinasta maalaisia teki koko armeijan
Kunnon mies hän on kyllä, kunnon mies kyllä on
(kunnon mies hän on kyllä, kunnon mies tottakai)

Jokaisella hieno keihäs sekä miekka uumallaan
hatussa on kokardi, se uskoa kai vahvistaa
Kunnon armeija on meillä, kunnon armeija se on
(kunnon armeija on meillä, kunnon joukko peloton)

Sotapäälliköille veimme lauman aasinvarsoja
kärryissään ne kuljettivat heille paljon nauriita
Syödä saimme naurispuuroo, naurispuuroo kyllä vaan
(syödä saimme naurispuuroo, naurispuuroo aina vaan)

Sitten Ranskaan teemme retken, sinne kohta hyökkäämme
joku jos vain koettaa estää hänet pahoin hakkaamme
Veri roiskuu kyllä silloin, joku jos vain vastustaa
(veri roiskuu kyllä silloin, kun me hänet hakataan)

Nyt jo olemmekin täällä aivan Ranskan rajalla
kylläpäs on paljon sotilaita täällä vastassa
Joukko seis, jäädään tähän hieman odottelemaan
(joukko seis, jäädään tähän vähän suunnittelemaan)

Tapetaan vain heidät kaikki, sitten pakoon juoksemme
Niinhän neuvoi herttuamme meitä tälle retkelle
Tapetaan heidät kaikki eikä ketään säästetä
(tapetaan heidät kaikki ilman mitään sääliä)

Eihän kukaan meistä jaksa yhä aina sotia
välillä on levättävä, siemailtava totia
Juodaan siis malja meille, juodaan vaan toinenkin
(juodaan siis malja meille, juodaan vaan kolmaskin)

Kilistämme lasejamme, silloin myöskin mietimme
Ranskassa vai Savoijissa asuu hallitsijamme
Kunnon mies hän on silti, kunnon mies kyllä on
(kunnon mies hän on silti, kunnon mies tottakai)

>>Alkuun...

LAULAN LASTANI LEVOLLE
(säv. & san. Kaisa Saari)

Minä laulan lastani levolle
Laulan hiljaa ja rauhaisasti
Sillä helvetti jyskää yllämme,
kumu kuuluu kehtohon asti

Jo matkalla on Tuonen noutaja
Pyörät puiset kuulen ma tiellä
istuu ruuhessa valmiina soutaja,
mahtuu vierelleen sielu vielä

Kumpaa noutamaan tulit, mies mustainen?
Aika minunko vai pilttini pienen?
Jos lapseni viet, kuolen kuitenkin,
tilaa venhossa mullekin lienee?

Jos minut viet, kukahan lapsen saa,
kun ei isääkään elossa hällä?
Kuka hoivaa, liekuttaa lapsosta
pelon, taistojen keskellä täällä?

Vaikka yhtä viet, kaksi saat sielua
Ei tilaa ruuhessa kahdelle riitä
Jäisi rannalle sielu puhtoinen,
siitä Tuonen herra ei kiitä!

Mene sinne, mistä sitten tulitkin!
Etsi sielu, joka lähtisi yksin!
Me uutta kyytiä varromme
ja lähdemme matkaan sylityksin.

Minä laulan lastani levolle,
Laulan hiljaa ja rauhaisasti
Sillä tanner yltää jo kotiimme,
kalske kuuluu kehtohon asti...

>>Alkuun...

LEVOTON HAUTA
(säv. & san. englantilainen
trad., suom. Tapio Mattlar)

Syyskylmä tuuli puhaltaa
ja vettä vihmoo niin
Vain yhtä minä rakastin
mut’ hänet surmattiin
Teen rakkaalleni niin kuin kuuluu
näin kun rakastaa
Ja itken päivän yli vuoden
hänen haudallaan

Kun kului vuosi kuulin äänen
hänen haudastaan
Se kysyi: "miksi istut yhä
hautakummullain"
Vain yhtä toivon vielä, rakas,
yhtä toivon vaan:
Sun valkoisilta huuliltasi
viime suudelmaa

"Niin kylmät ovat huuleni,
suu mullanmakuinen
Ja niitä jos nyt suutelet,
on päiväs viimeinen
Hae vettä kuivan aavikon
ja verta kallion
Hae maito nuoren neidon joka
vielä neitsyt on"

Rakkauden kukkatarha oli
meille auennut
Sen kaunein kukka kuitenkin
on pois nyt kuihtunut
On varsi kuiva jäljellä
se koskaan kuki ei
Kun rakkaani näin menetin
se iloni pois vei

Nyt istun siis ja itken vain
en pysty nousemaan
Oi milloin, rakas, luoksesi voin
tulla kokonaan?
"Kun tammenoksat lehdettömät
vihertyvät taas
Ja liljankukat hohtavat,
kun uusi kevät saa."

>>Alkuun...

MARGAREETA
(säv. & san. suomenruotsalainen
trad., suom. Tapio Mattlar)

Margareeta näyttelijä oli kuninkaan
hän hovimiesten mieliksi veti roolejaan
Margareeta - niin kepeästi astuu näyttämölle

Kerran kahden herran mieltä alkoi kiinnostaa
mitä Margareeta näytelmistään saa
Margareeta - niin kepeästi astuu näyttämölle

Toki kaikenlaista hän palkinnokseen saa
ei neitsyeksi häntä voi enää mainita
Margareeta - niin kepeästi astuu näyttämölle

Margareeta valitteli kerran veljelleen
oi hyvä veli auta, kerro mitä noille teen
Margareeta - niin kepeästi astuu näyttämölle

Veli silloin miekkansa siskollensa toi
ja sanoi: tällä itseäsi puolustaa nyt voit
Margareeta - niin kepeästi astuu näyttämölle

Margareeta pyörähteli miehillensä taas
ja viisitoista törkimystä löi hän kuoliaaks
Margareeta - niin kepeästi astuu näyttämölle

Kuningas nyt heti luokseen Margareetan pyys
ja kysyi mikä hovimiesten tappoon oli syy
Margareeta - niin kepeästi astuu näyttämölle

Margareeta kuninkaalle kertoi jotakin:
tuo törkyjoukko ahdisteli, makas väkisin
Margareeta - niin kepeästi astuu näyttämölle

Silloin otti kuningas hänet polvelleen
nyt kuningatar Margareeta maataan hallitsee
Margareeta - niin raskaasti hän astuu näyttämölle

>>Alkuun...

MULLAKSI MAATUMAAN
(säv. Vesa Vigman, san. Kaisa Saari)

Voi minua vaimoa pientä parkaa
voi minua suruista
jolta nyt vei tuoni puolison uljaan
Tuoni sen vei pois

Voi lintua, lasta laajan taivon
voi emo poloista
jonka tie laaksoon kuoleman kulkee
Sen tie laaksoon käy

Lumen alle jää mies niin vahva kaunis
mullaksi maatumaan
Mullan alle jää soturin sydän
ruuaksi juurelle punaisen pihlajan

Voi minua poloista ihmisparkaa
voi minua murheista
jolta nyt vei kuolo puolison uljaan
Kuolo sen vei pois

>>Alkuun...

SOTA KIROTTU!
(säv. & san. ranskalainen trad., suom. Tapio Mattlar)

Heräs’ prinssi Oranjen aamulla nopeaan
Hän pyysi hovipoikaa ratsunsa noutamaan
Voi sota kirottu - ratsunsa noutamaan

Hän pyysi hovipoikaa ratsunsa noutamaan
Oi minne kaunis prinssi aiotte matkustaa?
Voi sota kirottu - aiotte matkustaa?

Oi minne kaunis prinssi aiotte matkustaa?
Nyt Ranskaan kuningasta kiirehdin tapaamaan
Voi sota kirottu - kiirehdin tapaamaan

Kun Ranskaan kuningasta kiirehdin tapaamaan
Niin voimissani lähdin, piestynä palasin
Voi sota kirottu - piestynä palasin

Niin voimissani lähdin, piestynä palasin
Rintaani engelsmanni löi keihään kolmesti
Voi sota kirottu - löi keihään kolmesti

Rintaani engelsmanni löi keihään kolmesti
Sain viillon olkapäähän ja haavan kylkeeni
Voi sota kirottu - sain haavan kylkeeni

Sain viillon olkapäähän ja haavan kylkeeni
Sain piston vielä rintaan, siihen kai kuolenkin
Voi sota kirottu - siihen kai kuolenkin

Sain piston vielä rintaan, siihen kai kuolenkin
Niin kuoli kaunis prinssi ja arkkuun laitettiin
Voi sota kirottu - ja arkkuun laitettiin

Niin kuoli kaunis prinssi ja arkkuun laitettiin
Sen neljän munkin nähtiin hautaavan jonnekin
Voi sota kirottu - hautaavan jonnekin

>>Alkuun...

KUNINGATAR
säv. Vesa Vigman
san. Kaisa Saari

Nostakaamme malja
nostakaamme toinen
Syöntäni kun paleltaa
maailman kylmä kolkkous niin
Tunne, viini virtaa
lämmittäen hiljaa
Veren kylmän kalskean
juoksuun lailla kosken saa

Kaada malja vielä, pikkuinen vain
kierroksen myös vieraille pyytää toki kai saanhan?

Katso, narri tanssii
vieden villiin valssiin
riemuitkaamme nostaen
tuopit oltta kuohuisaa
Ilo sielun täyttää
viini luonnon näyttää
kirvoittaen kielemme
virvoittaen mielemme

Kaada malja vielä…

Juomaa meillä riittää
miehet meitä kiittää
oljille kun kaadumme
kanssaan kiihkoon kuumimpaan
Polttaa lemmen liekki
heittää vatsa kiepin
vääntyy maha, kääntyilee
karvas sappi suussani

Kaada malja vielä…

Mintunlehdet tuodaan
sitten lisää juodaan
juovuksissa tanssimme
nousuun uuden aamun näin
Lattialta herään
helmat kokoon kerään
Kruunun nostan päähäni
katseen uutta päivää päin

Kaada malja vielä, pikkuinen vain
parantavan kierroksen pyytää toki kai saanhan?

Kaada malja vielä, pikkuinen vain
kierroksen myös vieraille pyytää toki kai saanhan?

>>Alkuun...

HUOVI
säv. Vesa Vigman
san. Kaisa Saari

- intro -
A
Kiitää nuolet, lentää keihäät
kohti maalejaan
ei niitä huomaakaan
huovi, joka laukkaa ratsullaan

Huutaa miehet, nummi raikaa
kalvat kalahtaa
kiiruhtamaan
huovi nuori pyytää hevostaan

B
Neito kaunis, hiukset kultaa
tietä osoittaa
ja käden ojentaa,
saaden miehen silmät loistamaan

Hän astuu alas, jättää ratsun
yksin kulkemaan
ja valoon valkeaan
hän astuu kaunis neito seurassaan

- välike -
A
Niin päättyi elo
kuolinkellot laulaa laulujaan
Vaan nuori sotilas
hääkellon soiton kuulee korvissaan

Ratsu kaunis valkeainen
heitä kuljettaa
ja kiiltää haarniska
kuin taivahalla tähden hopea

B
Neito kaunis, hiukset kultaa
häntä odottaa
ja valoon valkeaan
hymyellen häntä johdattaa

Ratsu kaunis valkeainen
heitä kuljettaa
niin kiiltää haarniska
kuin taivahalla tähden hopea

>>Alkuun...

VEISUU
Säv. ja san. Kaisa Saari

Tuijotan Kiesusta lehterin takaa
on sieluni täynnä pimeää
Taas on ystävä arkussa
kuusi kirkkomalla jo makaa

Ja minä vain laulan ja laulan vaan
ja laulullain saattelen Tuonelaan
Ja kun minä veisuuni lopetan
kirstuun minuakin kannetaan

Tuijotan syömmeni sopukoita
on kirkasta valoa siellä
Ja vaikk on ystävä arkussa
Kiesus johtaa häntä tiellä

Ja minä vain laulan ja laulan vaan
ja laulullain saattelen Tuonelaan
Ja kun minä lauluni lopetan
mua kirkkauteen kannetaan

>>Alkuun...

PALATYNEN LAULU
Säv. Vesa Vigman ja san. Kaisa Saari

Katsoo taivaanrantahan
kaunis Palatyne itkein
purjetta ei vieläkään näy
ei rantaan rakkain tänään käy

Hetket seuraa toistansa
ikuisuuden hän vartoo

Postumatta paikoiltaan
istuu Palatyne yksin
myrsky nousee, mustuu maa
ja raivoin meri vaahtoaa

Tunnit seuraa toistansa
ikuisuuden hän vartoo

Polttaa kuuma aurinko
kuivaa kyyneleetkin neidon
Halkee iho, halkee maa
on tyyni meren ulappa

Päivät seuraa toistansa
ikuisuuden hän vartoo

Hiutuu puku yllensä
kauniin Palatynen luiden
Vihmoo sateet lasta maan
ken nukkuu hiekan helmoissa

Vuodet seuraa toistansa
ikuisuuden hän vartoo

Viimein saapuu rantahan
purjeet punervaiset armaan
Arkku maihin kannetaan
luo neidon haudan lasketaan

Vuodet seuras toistansa
ikuisuuden hän vartoi

>>Alkuun...

SUSIEN YÖ
Säv. Vesa Vigman
San. Kaisa Saari

Tihkuu vaski valjaksista
kipunat lyö jalaksista
vaipuu valo vaarain taa

Huutaa sudet huorain suulla
ulvoin täysikuulla
Leikkaa huudot pakkasilmaa
tarjoin tuonelaa

Suitset sulaa ruunan suuhun
vaahto jäätyy aisapuuhun
korppi kirkuu kuolemaa

Veri valuu vällyn alle
syntyy lapsi tähtein alle
pedot ajaa saalistaan

Katkee nuora äidin, lapsen
painain pojan rintaa vasten
kiroaa hän saatanaa

Viiltää yö jo laulaa taivas:
”Anna lapsi, heitä vaivas!
Lepyttää voit jumalaas!”

Kuulee äiti taivaan laulun
kääntyy mies ja kohtaa kauhun
rakkaimpansa kasvoilla

Tarttuu kiinni, tarraa poikaan
heittää hankeen, kuinka voikaan
itseään noin rakastaa

Nousten nainen katsoo kuuhun
hypäten myös sudensuuhun
lentää luokse lapsensa

MUISTANKO VÄÄRIN
säv. kaisa Saari
san. Kaisa Saari

Minä muistanko väärin
vai oliko se niin, et’
vielä eilen ne lintuset lauloivat?
Sillä tänään on niin vilu
kuura kutoo sielun maahan
sydän sidottu on
huurteisin pauloin

Minä muistanko väärin
vai oliko se niin, et’
sinä lempeäsi minulle ain´ vannoit?
Nythän kirpeä on keli,
taivaankansi hallaa hohkaa
kun sinä toiselle
sydämesi annoit

Ja minä huudan ja suren
ja koltun helmaa puren
minä sydämeni rinnasta raastan!
Ja alimpaan helvettiin
sinut minä toivon,
siellä muukin on maan törky ja saasta!

Minun manala on tässä,
missä istun itkemässä
eikä kiirettä ole mihinkään mulla.
Etsin laulavan linnun
jahka minä jaksan
nyt annan vain itkuni tulla.

Minä muistanko väärin,
vai oliko se niin, et’
vielä eilen se aurinko nousi…
- välike –

…ja pilvet ne taivaalla sousi.

>>Alkuun...